featured · Venäläinen kirjallisuus

Ljudmila Ulitskaja ja ”Kukotskin tapaus”

Ulitskajan teoksia luetaan ja arvostetaan monissa eri maissa. Kuuluisa 72-vuotias kirjailija osallistuu myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun Venäjällä. Teoksia hän julkaisee 1-3 vuoden välein ja ne ovat suosittuja myös Venäjän ulkopuolella.

Geneetikko koulutukseltaan hän työskenteli perinnöllisyystieteen ja biokemian alalla, mutta luopui tehtävistään vuonna 1970 eikä ole koskaan enää työskennellyt valtion viroissa. Ulitskaja aloitti kirjailijauransa vasta 1980-luvun loppupuolella ja työskenteli juutalaisessa musikaaliteatterissa lasten näyttelyjen kirjoittajana, näyttelyjen arvostelijana ja mongolilaisten runojen kääntäjänä. Hänen monipuolinen näkökulma maailmaan ja ihmisiin näkyy vahvasti hänen kirjoissaan.

”Kukotskin tapaus” julkaistiin vuonna 2001, ja samana vuonna kirja sai Venäjän Bookerin palkinnon (Русский Букер). Kirja on Neuvostoliiton todellisuuden perhesaaga; Kukotskin suku alkaa jo 1600-luvulta. Pavel Alekseevitš on professori-gynekologi, ja hänellä on lahja – hän ”näkee” sairauksia kehon läpi. Hänen lahjansa on erittäin nirso ja naistenvihaaja ja siksi häviää heti, kun Kukotskij syö liikaa tai harrastaa seksiä. Siksi Kukotskilla ei ole vaimoa, ja hän ylipäätään pysyy erillään naisista. Toisen maailman sodan aikana hän tutustuu potilaaseen Jelenaan, ja tajuaa, että hänen lahjansa toimii normaalisti.

Jelena, hänen tyttärensä Tanja, Jelenan ”palvelija” Vasilisa ja Kukotskij asuvat onnellisesti sodanjälkisessä Moskovassa. Kukotksij toimii gynekologina ja samalla suunnittelee projekteja, jotka voisivat parantaa Neuvostoliiton terveysjärjestelmän. Stalinin ajat ovat kuitenkin raskaita, ja monia Kukotskin kollegoja karkotettiin Moskovasta. Kukotskij keksii keinon, millä hän voisi välttää tämän kohtalon ja päättää olla juoppo.

Mitä hänelle tapahtuu? Pelastaako se Kukotskin neuvoston vallasta? Siihen Ulitskaja ei keskity. Ei edes Kukotskin lahjasta puhuta enää. Juoni keskittyy muihin hahmoihin. Kaikki menee nyt sekaisin. Jelenan ja Kukotskin suhde hajoaa, vaikka he asuvat edelleen yhdessä. Suloinen ja hyvä Tanja kasvaa aikuiseksi ja yhtäkkiä jättää työnsä, opintonsa ja lähtee kotoa seikkailemaan Moskovan kaduille.

Ulitskajaei kirjoita onnellisia kirjoja. Kaikki on huonoa, kivuliasta ja raskasta sekä hahmoille että lukijalle. 1960-luvun Neuvostoliitto esitetään toisella tavalla, kuin esim. muissa venäläisissä teoksissa. Tanjan elämänkerta on pelottavan realistinen, ja Ulitskaja kuvaa kaikki asiat niin vapaasti ja epäkoristeellisesti.

Teoksessa esitetään muitakin teemoja, jotka ovat edelleen ajankohtaisia Venäjällä. Vasilisa on aina asunut Jelenan kanssa ja aina toiminut siivojana ja kokkina. Hänen erittäin villi keskiaikainen elämänkatsomus on välillä absurdi. Lukija näkee, miten suppea on Vasilisan katsomus elämään ja ihmisiin, erityisesti Kukotskiin.

Romaanin toiseen lukuun pitää kiinnittää erityisen paljon huomiota. Se on ns. rajat ylittävä osa romaanista, jossa kuvataan toiseen maailmaan, toiseen tilaan ja toiseen elämään menemistä. Se on Jelenan hallusinaatio/ uni/ ennustus ja oikein hankalasti ymmärrettävä. Sen jälkeen Jelena sairastuu ja pakenee reaalimaailmasta, ei näe tyttärensä moraalista laskua, mitä voi katsoa hänelle hyvänä vaihtoehtona paeta elämän ongelmia. Tästä osasta Ulitskaja on saanut paljon kritiikkiä, sillä monet syyttävät häntä liian ”moderneista” teemoista. Kuitenkin ilman tätä ”sekavaa” ja ”hullua” osaa koko romaani hajoaisi.

Romaanissa puhutaan myös tieteestä, moraalista ja psykologiasta. Kirjailijan lääketieteellinen tausta näkyy vahvasti. Kirjassa on paljon keskustelua ikuisista teemoista: Pitääkö estää vai sallia abortteja? Mikä on tärkeämpi, genetiikka vai kasvatus? Onko elämää kuoleman jälkeen? Kaikkiin kysymyksiin Ulitskaja yrittää vastata, mutta lukijalle jää myös tilaa pohdiskelulle.

”Kukotskin tapaus” on kirja ihmisten jokapäiväisistä huolenaiheista, kirja jossa yhteiskunta ja valta muuttuvat, mutta ongelmat ja huolenaiheet pysyvät samoina. Romaanista voi puhua loputtomasti, yrittää päästää hahmojen pään sisälle, mutta mikään ei siitä enää muutu. Me voimme vain lukea ja nauttia tai ihmetellä, kauhistua ja nauraa.

Advertisements

One thought on “Ljudmila Ulitskaja ja ”Kukotskin tapaus”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s