Venäläinen kirjallisuus

Mariam Petrosjan ”Talo, jossa…”

Ainutlaatuinen, ei mihinkään tiettyyn genreen sopiva kirja, joka ilmestyi vuonna 2009, teki armenialaisesta kirjailijasta kuuluisan Venäjällä. Kirjoittamisesta julkaisuun meni 18 vuotta. Mariam alkoi kirjoittaa kirjaa vuonna 1991, mutta kuvia hänen hahmostaan on ilmestynyt aiemmin. Julkaisuprosessikin on ollut mielenkiintoinen. Vuonna 1998 Mariam antoi käsikirjoituksensa hänen moskovalaiselle ystävälleen, ja ystävän poika antoi kirjan hänen omalle ystävälleen. Romaani makasi pöytälaatikossa tosiaan lähes kymmenen vuotta siihen asti, kunnes poika oli muuttamassa pois. Vuonna 2007 Petrosjan sai soiton kustantamolta ja yllättyi. Kirja ei alun perin ollut tarkoitettu julkistettavaksi, mutta se pääsi maailmalle vuonna 2009 ja voitti kirjailijoiden sydämiä.

Mistä kirja kertoo? Sitä ei pysty kertomaan lyhyesti; lähes 1000 sivuinen teos on niin monikerroksinen, että sen kanssa täytyy elää ja tuntea. Kirja kertoo vammaisista lapsista, jotka asuvat täysihoitolassa, mutta heille se ei ole pelkästään hoitola, se on heidän Kotinsa. Talossa asuvat Tupakoitsija, Tabaki, Sfinksi, Sokea ja monet muut. Heille Talo on kaikkea: se on Äiti, Opettaja, Koti ja Opas. Talolla on oma 100-vuotias historiansa ja omat Säännöt ja lait, joiden mukana he elävät. Talo luo sääntöjä, ne täytyy vain tunnistaa ja Taloa pitää ymmärtää, eivätkä kaikki pysty siihen.

Kirjassa on mieletön tunnelma: Sieltä löytyy maagisen realismin ja fantasian piirteitä. Toiminnan aika ja paikka ovat tarkoituksella hajanaisia. Talo toimii lapsuuden metaforana. Kaikilla Kodin asukkailla on suunnaton kauhu Ulkomaailmasta ja aikuisuudesta ilman rauhoittavia lapsuuden illuusioita. Talo on kuin toinen iho, se kasvoi hahmoihin, eikä sitä voi enää repiä pois. Ja jos se kuitenkin revitään, siitä jää paranematon verinen haava.

Ensimmäiset 200 sivua ovat vaikeimmat. Kirja on tietenkin mielenkiintonen, joskus hauska, mutta kerronnassa on paljon mystisiä piirteitä, ja siihen jäätyy, ja yrittää ymmärtää, mitä se oikein oli. Ovatko nämä kurjat olennot niin hulluja, että he yrittävät keksiä rinnakkaisia todellisuuksia, paranormaaleja puolia ja uskoa siihen, että heidän täysihoitola on elollinen, he muuttavat sen Luostariksi, ja itsensä – puolijumaliksi? Pelastavat tällä tavalla itsensä, etteivät tulisi hullummaksi?

Sen jälkeen alkaa näkyä pääjuoni, intohimo lämpenee. Kirjailijalla on paha tapa jättää jälkeensä kasan keskeneräisyyksiä ja avoimia kysymyksiä. Sitten rakastut hahmoihin… Sfinksiin, joka on viisas ja rauhallinen. Sokeaan, joka aina antaa hyviä neuvoja. Tupakoitsijaan, joka on utelias ja Talon asianmukaisin asukas. Tabaki on aina levoton, välttämättömien ja tarpeettomien asioiden rakastaja, ja kuulisittepa hänen tarinoitaan! Sen jälkeen tajuaa, että tosielämästä löytyy heidän prototyyppejään. Lähes jokainen päähenkilö muistuttaa jotakin tuttavaa.

Juoni on kaoottinen, koko ajan muuttuva kaleidoskoopi, täynnä ajatuksia, tarinoita, mystistä paatosta ja ahdistavia tunteita.  Hahmoilla on tuskallinen käsitys ja vastakkainasettelu Talon ja rauta-aitauksen takana olevan reaalimaailman välillä. Tarinassa on äänen lausumattomia vihjeitä siitä, että tältä kuolemalta voi paeta vain toiseen kuolemaan…

Ennen kuin pääset Talon sisälle, sinua lyödään kunnolla päähän, ja vasta sitten armollisesti Talo avaa ovensa. Lapsia ei jostain syystä pysty säälimään, koska he eivät sääli itseään, he eivät edes keskity omiin fyysisiin rajoituksiinsa, joten heitä kohtelee tasavertaisina ja joskus jopa ihailee heitä. Lukiessa ei tule mieleen, että he ovat 15-19 vuotiaita teinejä, koska he puhuvat ja käyttäytyvät kuten aikuiset. Monet heidän toimensa ovat pilaantuneita ja julmia, ja käy jopa niin, ettet enää ymmärrä, mikä on totta ja mikä ei. Kieltäydyt uskomasta, että lapset pystyvät sellaisiin toimiin. Kyllä, tavalliset lapset epätodennäköisesti pystyisivät. Talon lapset ovat kuitenkin täysin erilaisia, he elävät eri universumissa, jonka säännöt voivat aiheuttaa ulkopuolisille suurta ahdistusta ja pelkoa.

“Talo, jossa …” on koristeellinen fantasia, se on siitä, mitä saat, jos pääset eroon todellisuudesta. Se on tavallaan LSD-matka, joka on lukemisen arvoinen. Kirkas? Kyllä. Syvällinen? Kyllä. Vahva? Hyvin. Fiksut, surulliset, kapinalliset, rakastavat, vilpittömät, terävät hahmot, jotka kaikki ovat niin aitoja. He kaikki ovat erottamaton osa Taloa ja eroavat suuresti meistä, sillä me ollemme kadonneet, heikentyneet tässä meidän käsittämättömässä elämässä, jonka rajoja, mahdollisuuksia emme ole edes keksineet itse…

Tässä on  vielä muutamia fanien piirtämiä kuvia päähahmoista. Valitsin ne, joista tykkäsin eniten. Lisää löytyy tästä

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s