Venäläinen kirjallisuus

”Zulali” Narine Abgarjan (novellikokoelma)

Yksinkertaisesti  tärkeimmistä asioista.

Kirjan kannessa lukee: “Kirja kertoo katkerasta ja hauskasta maailmasta, jossa ihmiset elävät huomaamatta aikaa.” Ja toki tässä kokoelmassa yhdistyvät hauskuus ja suru. Ei, ei edes suru, vaan sietämätön kipu ja samaan aikaan elämänrakkaus, rakkaus synnynmaata kohtaan, ihmisten välinen rakkaus. Niin puhdas rakkaus, kuin Zulali –  ensimmäisen novellin päähenkilö.

 “Zulali” kertoo palautetusta harmoniasta. Pikkupoika Nazaros, isoäiti Mamida ja vähäjärkinen nuori nainen Zulali asuvat yhdessä. Jokaiselle kirjoittaja antaa mahdollisuuden puhua. Niin, pala palalta, tarina kehittyy: lukija saa tietää, mitkä traagiset tapahtumat ovat yhdistäneet tämän oudon trion. Lopussa hullu Zulali myös pääsee ääneen. Kirjailijan kyky kertoa on tässä tarinassa uskomaton.

 Suurin osa tarinoista sijoittuu jälleen Armeniaan ja sen pikkukyliin. Abgarjan osaa leikitellä venäjän kielellä niin hyvin, että lukija kuvittelee täsmälleen pienen armenialaiskylän ilmapiirin. Kirjailija osaa myös kuvailla tavallisen suurkaupunkielämän.

Ensimmäiset tarinat ”Zulali”, ”Kauneushoitola Peri” ja ”Rakkaus” ovat kokoelmasta vahvimmat. Niissä näkyy kirjailijan tuttu tyyli: rauhallinen, kaunis ja sydäntäsärkevä. Sen jälkeen tunnelma muuttuu ja tarinat lyhenevät, maisemat muuttuvat maaseuduista tyypillisiin paikalliskaupunkimaisemiin. Niistä tarinoista on poissa vain hänen tärkeimmät seikat – perheen ja kotimaan ihailu. Uskomattoman kolmen ensimmäisen tarinan lisäksi, kirjassa vielä mainitsemisen arvoisia ovat sellaiset tarinat kuin “Begonia” ja “Vanhojen akkojen maassa”.

Aina, kun lukee Abgarjanin teoksia ei voi muuta kuin itkeä, hymyillä ja nauraa ääneen, koska kirjassa on kuvattu hyvin todellisia tunteita ja ihmisten välisiä suhteita. Luettuaan haluaa olla hiljaa ja kuunnella vuorien hiljaisuutta. Novelleissaan Abgarjan antaa taas kävellä hiostavissa armenialaisissa kylissä, hän palauta mieleen tuoreen leivän tuoksun, suolaisen juuston maun ja rauhallisen illan keskustelut. Kaikki novellit tuntuvat erittäin henkilökohtaisiltä. Kirjassa on kirjailijan lapsuuden muistoja, tarinoita kirjailijan isovanhemmista ja lukiessaan tulee mieleen omiakin muistoja. Kirjan kannattaa lukea, jotta nämä muistot palautuisivat mieleen ja itkisimme, nauraisimme niille häpeämättä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s