SVS-lukupiiri · Venäläinen kirjallisuus

Mihail Šiškin “Sinun kirjeesi”

Mihail Šiškin ei ole varmaan kuuluisin venäläinen kirjailija, mutta ehkäpä kunnioitetuin. Hän asui Moskovassa, työskenteli opettajana tavallisessa koulussa ja vuonna 1995 muutti Sveitsiin. Šiškin on ainoa venäläinen kirjailija, joka sai kaikki kolme suurta kirjallisuuden palkintoa Venäjällä – “Kansallinen Bestseller”, “Venäjän Bookerin” ja ” Bolšaja Kniga” (Suuri kirja). Jopa Sveitsissä julkaistu kirja sai jonkinlaisen ison palkinnon. Kirjailija esiintyy julkisuudessa mahdollisimman vähän ja kommunikoi lukijoiden kanssa pääosin tekstiensä kautta.

”Sinun kirjeesi” ilmestyi Venäjällä vuonna 2010 ja kirja pääsi suomalaisten kirjahyllyille vuonna 2012. Kirja erottuu kirjailijan edellisistä teoksista. Mies ja nainen vaihtavat kirjeitä toisilleen. Mies on jossain kaukaisessa sodassa Kiinassa, nainen on Venäjällä. Vladimir ja Aleksandra. Vladimir kuolee sodassa (se tapahtuu vuonna 1900, vaikka siihen ei tekstissä varsinaisesti viitata). Aleksandra sen sijaan elää vielä kauan. Kyseessä on rakkaustarina, joka ei pääty, kun rakas kuolee taistelukentällä, ja naiselle jää vielä pitkä, pitkä elämä.

Rakkaus kirjassa ei ole tärkeintä, vaikka se on erittäin kaunista kirjan ensimmäisillä sivuilla. Kirjeiden aikana lukija hämmentyy, ja loppujen lopuksi tajuaa, etteivät hahmot asu edes samassa ajassa. Vladimir on vuodesta 1900 ja Aleksandra on nykypäivästä. Miten se on sitten mahdollista? Siinä juuri oli kirjailijan ajatus – törmätä ajat yhteen siten, että niiden raja katoaa. Tarinassa ei ole onnellista loppua. Se jättää toivoa kaikille – Aleksandralle ja lukijalle. Kirjoittaja hylkää kaikki rajat ja yleissopimukset, yksinkertaiset sanat ja asiat eivät ole hänelle tärkeitä.

Kirjan juoni on ihana. Se ei ole kokoelma kirjeitä vaan ohjeita, miten kirjeitä pitäisi kirjoittaa. Ehkä näin pitäisikin tehdä – ensin rakentaa yksinkertainen vuoropuhelu ja sitten hienovaraisesti heittää koko elämän paperille, jotta näyttäisi siltä, että tämä ei ole kirje lainkaan. Kirjeessä pitäisi kuvata kaikki tuntemukset, lyhyet onnelliset ja onnettomat hetket, muistot. Siinä juuri Šiškinin lahjakkuus ilmenee – hän kelluu venäjän kielessä vapaasti ja kuvaa elämän yksityiskohtia kirjeissään.

Nautin ajan ja tilan teemoista romaanissa. Aluksi olo on epäselvä, sekava ja epämääräinen. Hyvin vähän ajanviiteitä, mihin voi luottaa. Lukiessa ajattelee, että Kiinan sota keksittiin, mutta se perustuu tositapahtumiin. Mutta sen sodan tuntemattomuus on eduksi, sillä se toimii kaikkien sotien metaforana. Romaanissa päähenkilö löytää itsensä kaikkien mahdollisten keinojen avulla. Tarina on jopa pelottava, se lyö suoraan sydämeen. Tässä on niin paljon vastakohtia: lapsuus ja vanhuus, miehet ja naiset, perhe ja yksinäisyys, rauha ja sota. Ja kaikkialla, aivan kaikkialla on vaikeaa ja tuskallista ja vain sinusta riippuu se, miten tästä pääse eroon.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s