Venäläinen kirjallisuus

Valeri Popov ”Tanssia itsensä hautaan” 2012

Valeri Popov (s. 1939) on venäläinen kirjailija, runoilija, käsikirjoittaja ja Pietarin kirjailijaliiton johtaja. Hänen teoksiansa on käännetty englanniksi, unkariksi, kiinaksi, saksaksi, puolaksi ja tšekiksi.  Yhteensä Popov on julkaissut kaksikymmentä kirjaa, mukaan lukien yhdeksän lastenkirjaa. Perinteisten, ystävällisyyttä, huumoria ja hauskuutta täynnä olevien novellien ja romaanien lisäksi hän kirjoittaa myös perheen kronikkaa. Siinä on tosielämän tapahtumia, jotka hän on viime vuosina julkaisut erilaisissa kirjallisuuslehdissä. Tällaiseen kronikkaan kuuluu Popovin teos ”Tanssia itsensä hautaan”. Se on sydäntä särkevä, tositapahtumiin perustuva kertomus yhdestä elämästä.

Lapsen syntyminen on aina uuden elämän alku. Vanhemmilla on uusia haasteita ja toiveita, heillä on mahdollisuus kasvattaa uuden maailman sankari, joka erottuu muista tavallisista ihmisistä. Uudet vanhemmat tarkkailevat innolla uuden identiteetin syntymistä. Tällaisia tunteita ovat kokeneet tämän teoksen hahmot. Nastja on syntynyt intelligenssien perheeseen kauan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hän on ollut pieni, yksinäinen, ruma ja onneton. Syntymästä asti maailma ei ollut hänen puolellaan, mutta rakkaat vanhemmat ja isovanhemmat ovat aina olleet läsnä. Ensimmäiset 12 vuotta hän asui isovanhempiensa luona. Mummo ja vaari yrittivät parhaansa mukaan kasvattaa hänestä kunnioitetun kansalaisen, mutta heidän vanhat kasvatustapansa eivät riittäneet vanhemmille ja he päättivät ottaa Nastjan luoksensa. Ja jokin siinä välissä on mennyt pieleen.

Protesti, mellakka, totuuden etsiminen on osa ihmisen kasvamista aikuiseksi, he ajattelivat. Mutta Nastjan tapauksessa näin ei ollut. Hän käänsi selkänsä kaikille, ketkä olivat hänelle tärkeitä, hän juuri ja juuri selvisi koulusta, hän ei halunnut kuunnella muiden selityksiä. He eivät tiedä mitään elämästä, Nastja toteaa. Me emme tiedä, mitä Nastjan päässä tapahtuu, sillä Popov kertoo hänen tarinansa isän näkökulmasta.  Juuri siksi teosta on vaikea lukea. Popov näyttää, miten onneton perheen isä on ollut, miten hän aina yritti auttaa lapsiansa, mutta ei pystynyt siihen.

Miltä tuntuisi katsoa hiljaa sivusta, kun oma tytär, omalla ankaralla sankaruudellaan päättää pelastaa narkkari-aviomiehensä ja samalla tappaa itsensä muulla, paljon perinteisimmillä tavalla? Se tuntuu pelottavalta, sillä tunnet avuttomuutesi ja jäät vain odottamaan, miten tämä tarina loppuu. Tässä tapauksessa onnellista loppua ei ole, sillä elämässä näin ei tapahdu. Yksinäisyyden ja avuttomuuden tunne kulkee läpi kirjan. Teoksen Valeri taistelee samaan aikaan tyttärensä ja vaimonsa puolesta. Molemmat ovat alkoholista riippuvaisia ja loppujen lopuksi hän luovuttaa, sillä hän on tehnyt kaikkensa eikä onnistunut missään.

Popov kirjoittaa omasta elämästä, mikä tuntuu kauhealta, muttei pitäisi unohtaa, että se on myös kaunokirjallisuutta. Näiden yhdistelmä kuitenkin voimakkaasti vaikuttaa teoksen lukijaan. On vaikea kirjoittaa näistä teemoista ja Popov onnistui siinä, vaikka on saanutkin paljon negatiivista palautetta yleisöltä ja kriitikoilta. Hänen paljastava proosansa pelottaa ihmisiä, sillä heidän on vaikea ymmärtää, miten Popov voi kirjoittaa elämänsä surusta näin avoimesti ja samalla saada sitä rahaa. Kirja on monimutkainen ja myös yksinkertainen, armoton ja totuudenmukainen. Jos tästä teemasta lukeminen on vaikeaa, ei voi edes kuvitella, miltä tuntuisi kirjoittaa tällaisesta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s