SVS-lukupiiri · Venäläinen kirjallisuus

Sergei Dovlatov ”Ulkomuseo”

Dovlatov kirjoitti proosaa, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta hän ei saanut teoksiaan julkaistua Neuvostoliiton lehdissä. Hänen ensimmäinen kirjansa tuhottiin KGB määräyksestä. 60-luvun lopulla hän julkaisi teoksia samizdatista, ja vuonna 1976 jotkut hänen tarinoistaan julkaistiin lännen lehdessä “Kontinent”, minkä vuoksi hänet erotettiin Neuvostoliiton Journalistiliitosta. Lisää hänen elämästään  Dovlatov on paradoksaalinen kirjailija. Toisaalta hänen teokset ovat ironisia ja anekdoottisia ja toisaalta realistisemman surullisia. Välillä ei edes tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä.

Ulkomuseon tarinan keskipisteenä on Puškinin ulkomuseo, johon päähahmo Boris lähtee oppaana kesäksi töihin. Ulkomuseo on historiallinen paikka, jossa suurin Venäjän kirjailija Puškin on aikoinaan asunut karkotuksensa aikana. %d0%bc%d0%b5%d0%bc%d0%be%d1%80%d0%b8%d0%b0%d0%bb%d1%8c%d0%bd%d1%8b%d0%b9-%d0%bc%d1%83%d0%b7%d0%b5%d0%b9-%d0%b7%d0%b0%d0%bf%d0%be%d0%b2%d0%b5%d0%b4%d0%bd%d0%b8%d0%ba-%d0%b0-%d1%81-%d0%bf%d1%83%d1%88

Kauniit maalaismaisemat, mielenkiitoiset opastukset, rehelliset ja tavalliset ihmiset. Päähahmo kohtaa tässä paikassa myös omia demoneita, hän yrittää ymmärtää, miksi nämä demonit eivät anna hänen olla hyvä aviomies ja hyvä isä. Paettuaan ongelmia ja luotonantajia ulkomuseoon, hän tapaa samanlaisia häviäjiä: filosofeja, toisinajattelijoita, epätoivoisia juoppoja.

Ulkomuseo on oman elämän kertomus, ja sen päähahmo ihailtavan sitkeästi nauraa paitsi toisille, mutta myös itselle. Tämän huumorin takaa kuitenkin löytyy kirjailijan kaipuu toteutumattomaan elämään. Samoin kuin Dovlatovilla, hänen hahmonsa luovuudelle ei ole paikkaa Neuvostoliitossa. Hänen perheensä lähtee ulkomaille ilman häntä, toivoa ei enää ole. Ulkomuseon kertoja ajattelee vain itseään ja omien ongelmien ratkaisemista.

Dovlatov käyttää sanoja varovasti. Hänelle riittää vain kaksi sanaa kuvatakseen lukijalle tarkkaa muotokuvaa, täydellistä sielua ja luonnetta. Hän ei koskaan arvioi tilannetta, ei kirjoita moraalista tai normeista. Hän kuvailee elämää sellaisenaan, millainen se onkaan. Hänen hahmonsa ovat tavallisia ihmisiä, jopa sellaiset tarpeettomat ihmiset. He eivät ole hyviä tai pahoja, eivät pyri valloittaa maailmaa. He käyttäytyvät hyvin tai huonosti ja siksi he ovat niin houkuttelevia.

Ulkomuseo oli aloitettu Neuvostoliitossa ja kirjoitettu loppuun jo Amerikassa, johon Dovlatov emigroitui vuonna 1978. Tämä on ensimmäinen kirja, joka julkaistiin Leningradissa, muutama päivä Dovlatovin kuoleman jälkeen, vuonna 1990.  Neuvostoliiton ideologia ja sensuuri suhtautui kirjallisuuteen vakavasti eikä ole ihme, että Dovlatov käsitteli tätä teemaa kirjoissaan niin useasti. Ulkomuseossa on vahvasti esillä teema kirjailijan selviytymisestä ankarassa poliittisessa järjestelmässä. Dovlatovin tekstit ovat dokumentinomaista fiktiota. Hänen päähenkilönsä ovat aina naurettavia hylkiöitä. Dovlatov kuvaa heitä aina humoristisesti, sarkastisesti ja ironisesti.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s