Venäläinen kirjallisuus

Mihail Jelizarov ”Kirjastonhoitaja” 2007

Kirjailija Mihail Jelizarov on saanut Venäjän Booker -palkinnon vuonna 2008 romaanistaan ”Библиотекарь” (Kirjastonhoitaja). Kuitenkin kuuluisaksi hän on tullut ensin Saksassa. Ensimmäiset Jelizarovin novellit käännettiin saksaksi jo vuonna 2003. Hänen jäykkä, radikaali, fantasmagorinen proosansa voitti vähitellen venäläisiäkin sydämiä ja vuodesta 2007 kirjailija asuu Moskovassa. Jelizarov on syntynyt Ukrainassa, valmistunut Harkovan kansallisesta yliopistosta. Hän on samalla valmistunut musiikkiopistosta.

Neuvostoliiton kirjailija Gromov jätti jälkeensä tavanomaisempia sosiaalista realismia käsitteleviä kirjoja. Hän kirjoitti tavallisesta, jokapäiväisestä maanviljelijän elämästä, neuvostoliittolaisista kolhooseista ja muista tylsistä aiheista. Monta vuotta Gromovin kuoleman jälkeen lukijat ovat kuitenkin huomanneet epäluonnollisen kirjojen vaikutuksen lukijaan. Näin muodostuivat salaiset yhteisöt – Kirjastot, joissa yritetään kerätä Gromovin kirjoja. Salaiset yhteisöt taistelevat kirjoista, väkivaltaisesti tappavat toisiaan ja käyttäytyvät epäinhimillisesti. Tästä salaisesta maailmasta 1990-luvun lopussa nuori Aleksei Vjazintsev ei koskaan kuullut, mutta tahattomasti hän pääsee sodan keskelle ja nyt on kysymys taistelusta elämän puolesta. Alekseista tulee nyt Kirjastonhoitaja ja hänen tehtävänsä on suojella kirjaa ja yhteiskuntaansa muilta.

Aluksi näyttää siltä, että tarina kertoo kirja-addiktien lahkosta, koska jokainen lukija käyttäytyy samalla tavalla: jättää perheensä, todellisuutensa ja on valmis tekemään kaiken saadakseen ”annoksensa” (eli saada lukea kirjan alusta loppuun tunteakseen epäluonnollisen voiman). Pakkomielteiset kirjastot kirjaimellisesti repivät toisiaan, johtavat verisen sodan ja kirjojen metsästystä. Jelizarov ei armahda ketään: taistelujen kuvaukset ovat kauhean epärealistisia, verisiä ja… hauskoja. Lukiessaan 60-vuotiaasta mummosta, joka armottomasti tappaa veitsellä 20-vuotiaan nuoren miehen, ei voi muuta kuin nauraa. Kaikki tämä tapahtuu vain jotta löytyy viimeinen kirja – Järjen kirja, joka lukijoiden mukaan antaa kuolemattomuuden ja voimaa ja se jopa tekee sinusta Jumalan kaltaisen!

Romaanin keskellä herää kysymys: jos Gromovin kirjat ovat niin tärkeitä, sisältävät niin paljon tarkoitusta ja voimaa, miksi ne pakottavat ihmisiä osallistumaan tähän järjettömään, merkityksettömään sotaan, miksi ei ole olemassa yhdistävää yhteiskuntaideaa? Tässä näkyy allegoria sortuneesta Neuvostoliitosta– jos ei ole yhteistä hyvää ideaa, ihmiset vain repivät toisiaan vallan ja kuolemattomuuden vuoksi. Kirjan ydin löytyy tästä: se on metafora kadonneesta imperiumista, jonka ihmiset yrittävät koota itseään takaisin pala palalta. Lopuksi se ehkä onnistuukin, mutta aika näyttää

Absurdi ja groteski kerronta yhdistyy hyvän ja tavallisen venäjän kielen kanssa. Monet vertailevat kirjaa ”roska” –genreen ja lopussa se näkyy erittäin vahvasti. ”Roska” on suuntaus nykytaiteessa, jolle on tunnusomaista tahallinen mauttomuus ja popkulttuurin parodia. Kuitenkin Jelizarovin ”trash” tuo elokuvamaisuutta ja se on kirjan erittäin hyvä puoli. Kaikki hahmot on kuvattu kirkkaasti, vaikka ihmisen syvään luonteeseen kirjailija ei uppoudu. Kirjan idea on kiinnostava ja Neuvostoliiton nostalgia on vahvasti esillä. Kirja on saanut paljon kritiikkiä varsinkin silloin, kun se sai arvokkaan palkinnon. Jelizarovin tyyli on käsittämätön ja yllättävä, siksi ”Kirjastonhoitajaa” ei tarvitse lukea vakavasti.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s